Sirkka-Liisa joka on papan tytär, suhtautui Joniin äidillisesti ja huolehtivaisesti, kuin omaan poikaansa ja opasti ja ohjasi ja vahti tarkkaan että Jonikin tekee oman osansa kotitöistä. Sirkka-Liisa myös joskus hemmotteli Jonia ja osti Jonille joskus suklaapatukan. Karita ja Isto viihtyivät myös hyvin siellä ja perhehoitajat katsoivat että he hoitavat lapsiaan ja ohjasivat lasten hoitamisessa. Myös noista pienistä lapsista Sirkka-Liisa piti ja helli pikkuisia sylissään ja leikki pikkuisten kanssa ja oli kuin varamummi noille pikkuisille ja 2-vuotias ja 5-vuotias alkoivat sanoa häntä mummiksi. Myös pieniä vauvoja Sirkka-Liisa mielellään sylissä piteli ja myös hoiti aina välillä kun halusi hoitaa vauvaa.
Sirkka-Liisa tunsi olonsa turvalliseksi kun sai siellä olla ja asua ja kun sai olla rauhassa ja kun oli turvaa ympärillä eikä tarvitse pelätä. Hän oli usein aiemmin kokenut olonsa turvattomaksi mutta nyt perhekodissa hän oli onnellinen mummeli. Sirkka-Liisalla on myös prätkä eli moottoripyörä ja hän näytti Jonille sen ja näyttti miten ajelee sillä ja sanoi että tuolla ei saa Joni lähteä keulimaan.Eikä Joni lähtenytkään koska tuolla perhekodissa saa huomiota ilman että tarttee hakea sitä tempuilla. Sitäpaitsi Jonilla oli omakin mopo jolla hän päristeli.
Joskus Joni ja Sirkka-Liisa yhdessä päristelivät prätkillä siten että Sirkka ajeli omalla moottoripyörällään ja Joni ajeli mopolla ja he päristelivät joskus järven jäällä ja joskus pellolla kun siellä maalla oli tilaa päristellä, toisin kuin kaupungissa jossa päristelijät monesti päristelee kauppojen pihoissa. Mutta tuolla maasuedulla sai päristellä prätkällä ja mopolla tosin nyt ei päristelleet kaksi poikaa vaan poika ja moottoriajoneuvoista innostunut vanha mummo. Mutta hyvä kun he siellä pellolla ja jäällä päristelivät ettei tarvitse kaupan pihaan mennä säikyttelemään ihmisiä. Nimittäin Sirkka oli pärinän makuun päästyään vähintään yhtä innokas ja hurja päristelijä kuin Jonikin.
Kerran Joni ja Sirkka lähtivät prätkällä ja mopolla R-kioskille ja kyllähän he R-kioskin pihassa päristelivät jonkun verran mutta kukaan ei tullut valittamaan ja kun Sirkka riisui kypärän pois niin kaikkihämmästelivät sillä he eivät olisi kyllä uskoneet että Sirkka osaa myös päristellä prätkällä. Mutta kylä Sirkka osaa. Sirkka on kova pärinämimmi. Kun prätkän alleen saa niin silloin Sirkka lähtee vaikka toiseen valtioon sillä prätkällä. Ja meno on hurjaa, tosin liikennesääntöjen rajoissa ja kohtuudella mutta hurjaa silti, niin hurjaa kuin se voi olla liikennesääntöjen rajojen sisällä.
Sirkka kerran vanhoilla päivillään meni prätkäkurssille, ajoi prätkäkortin ja hankki hienon uuden prätkän ja sillä huristi kerran toiseen valtioonkin ja nautti elämästään eikä kukaan nähnyt tiellä että minkälainen ihminen ja kuka ajaa, ajaako nainen vai mies, vanha vai nuori. Hän oli prätkän ajaja siinä kuin kuka vaan ja huristeli ja nautti elämästään. Silloin elettiin syksyä, koska kesähelteellä on aika tukalaa pitkiä matkoja prätkällä huristaa. Heti kun ilmat viileni hän prätkän alleen otti ja pär pär vaan kuului kun hän mennä viiletti hienolla moottoriajoneuvollaan pitkin moottoriteitä ja maanteitä.
Nyt hän oli perhehoidossa ja oli erittäin tyytyväinen siihen kun hänestä ja myös isästäkin huolehdittiin ja kun oli se kiva Joni-poika siellä ja myös kivoja pienempiäkin lapsia ja myös vauvoja joita hän saa hoivata.